Kiitotie.net

Kun keväällä ostin Nikkor 70-200 f2.8 VR:n, luovuin samalla Sigma 80-400mm OS:sta. Ostin Nikkorin kaveriksi 1.7x -jatkeen, joten Sigmalle ei juuri olisi ollut käyttöä. Olihan hankinta pakko myös rahoittaa jotenkin.

Nyt haussa on jälleen tele, ja luultavasti zoom-sellainen. Tilanne ei vain ole helppo. Vaihtoehtoina esiin ovat nousseet mm. primet Nikkor 300mm f4 ja Sigma 300mm f2.8. Zoomeista kyseeseen tulisivat lähinnä edullisemmat Sigma 150-500mm OS ja Sigma 120-400mm OS. Myös Nikkor 80-400mm VR kuuluisi harkintalistalle, jos siitä vain tulisi päivitetty versio pikapuoliin. Vanhan mallin päivityksestä ei kuitenkaan ole huhuttu yhdessäkään niistä blogeista, joissa yleensä kerrotaan tulevista Nikon-julkistuksista.

Primet ovat ykkösluokkaa, mutta juuri siksi ne myös maksavat. Nikkor 300mm f4 ei ole vakaajaobjektiivi, eikä lukemani perusteella erityisen nopea. Objektiivin sanotaan pitävän korkean laatunsa hyvin myös jatkeen kanssa, mutta yllätyksekseni sen automaattitarkennus tukee vain 1.4x -jatketta. Nikon 300mm f4:n saisi tällä hetkellä veroineen ja tulleineen, kotiinkannettuna B&H:sta n. 1100 eurolla. Suomesta ostettuna hintaan voi lisätä ainakin 300 euroa.

Sigma 300mm f2.8 on lukemieni arvostelujen perusteella erinomainen laatuobjektiivi. Valovoimaa on Nikkoria enemmän, mutta jatkeen tämäkin objektiivi vaatisi usein. Sigman 1.4x jatke on kuitenkin melko edullinen, n. 200 euroa. Vakaajaa ei löydy Sigmastakaan. Objektiivin saisi yllätyksekseni edullisimmin Suomesta, n. kahdellatuhannella eurolla.

Sigma 150-500mm OS ja 120-400mm OS tulivat markkinoille keväällä 2007. Niiden tyyppimerkinnästä puuttunut EX herätti aluksi ihmetystä, sillä ulkoisesti objektiivit olivat aivan kuin vanhempi 80-400mm OS. Syy tähän oli se, että Sigma päätti ryhtyä käyttämään EX-merkintää ainoastaan kiinteävalovoimaisissa malleissaan.

Sigman pitkistä vakaajatelezoomeista ei juuri löydy luotettavia ja tyhjentäviä arvosteluja, mutta keskusteluja ja spekulaatioita sen sijaan riittää. Objektiivien valovoima on heikohko, ja varsinkin 150-500mm:n terävyyttä telepäässä on moitittu. Vanhempaa vakaajatonta Sigma 50-500mm “Bigmaa”, on sanottu selkeästi terävämmäksi telepäässä. Näissä jutuissa Bigmalla on kuitenkin kuvattu mono- tai tripodilta, joka ainakin allekirjoittaneen käytössä olisi useimmissa tapauksissa jokseenkin mahdotonta.

Myös nämä Sigmat ovat edullisimmillaan kotimaisissa liikkeissä. 120-400mm OS irtoaa n. 700 eurolla, ja isoveljensä 150-500mm OS n. 800 eurolla. Jatkeen käyttö näiden objektiivien kanssa tekee niistä manuaalitarkenteisia. Kummassakin Sigmassa on HSM-tarkennusmoottori, joka tekee objektiiveista selvästi vanhaa 80-400mm OS:aa nopeampia.

Ehkä huikein vaihtoehto olisi Nikkor 200-400mm f4 VR, mutta sen pelistä pudottaa luonnollisesti hinta, vaatimattomat 6000 euroa. Sitä ei harrastelijan lompakko heti kestäkään. Ainakaan näillä palkoilla.

Näilläkö vaihtoehdoilla mennään, vai löytyykö jostain vielä musta hevonen?

Leica on julkistanut maailmanennätystä sivuavan objektiivin. Uutuuden maksimiaukko on f/0,95. Canon valmisti saman maksimiaukon omaavan objektiivin jo 1960-luvulla, mutta se ei sovitteensa takia sovi nykykameroihin.

Uutuus, Noctilux-M 50 mm, ei ole hintansa puolesta aivan jokaisen harrastajan saavutettavissa. Hintaa objektiiville tulee n. 7 900 euroa.

Asiasta kertoi Tekniikka&Talous

Nikon julkistanee ensi tiistaina ainakin uuden järjestelmäkamerarungon, muutaman objektiivin ja uuden salaman.

Yksi (ehkä kahdesta) rungosta on tiettävästi D700, D300:n ja D3:n väliin sijoittuva järjestelmäkamera. Kaikki uudet objektiivit ovat perspektiiviä korjaavia PC-E -objektiiveja, eivätkä liiemmin kiinnosta allekirjoittanutta.

Monet spotterit ovat jo pidemmän aikaa toivoneet Nikonilta kohtuuhintaista F4-valovoimaista telezoomia, mutta joutuvat odottamaan edelleen. Kilpailija Canonilla on valikoimassaan 70-200mm F2.8 L IS ja 70-200mm F4 L IS. Molemmistä löytyy lisäksi edullisempi vakaajaton malli. Nikonilta löytyy ainoastaan vakaajalla varustettu 70-200mm F2.8. Kun kilpailijaan kerran ryhdyttiin vertaamaan, luulisi Nikonisteillakin olevan kysyntää 100-400mm vakaajaobjektiiville..

Myös Nikonin 80-400mm vakaajazoom on ollut jo aikansa päivitystä kaipaavien listalla. Alkuperäinen kun on ehtinyt jo kahdeksan vuoden kunnioitettavaan ikään. Jälkimmäisen kohdalla myös hinnan tarkastaminen saattaisi olla paikallaan. Sigman 80-400mm OS maksaa suunnilleen puolet Nikkorista, mutta on pärjännyt vertailuissa aivan yhtä hyvin.

Tarkemmin kun ajattelee, Nikonin ja Canonin objektiivivalikoimissa on hämmästyttävän paljon eroa. Onneksi Sigma ja muut täydentävät osaltaan molempien valikoimaa.

Kirjoitin muutama viikko sitten ongelmista kameran kanssa. D200 -runko ja 70-200mm F2.8 VR -objektiivi olivat toista viikkoa JAS tekniikassa takuuhuollossa, ja tulivat takaisin tänään.

Pettymyksekseni lähetteessä ei ollut kaikenkattavaa ja rautalangasta väännettyä kuvausta siitä, mikä oli vialla. Objektiivin bajonettikontakti oli säädetty ja bajonetti puhdistettu. Rungon bajonetti oli vaihdettu kokonaan. Vika tuntuu häipyneen, mutta olisi ollut mukava tietää tarkemmin mistä oli kyse.

Onneksi rahdit, osat ja korjaustyöt menivät takuun piikkiin. Kiitokset Samille tarkasta selostuksesta siitä, miksi B&H:sta tulee ehdottomasti ostaa USA- eikä imported -versio Nikkor-objektiivista. USA-versiolla kun on maailmanlaajuinen takuu. Imported-versio olisi ollut hitusen halvempi, mutta sen takuuasiat olisi pitänyt hoitaa myyjäliikkeen kautta. Sillä tiellä lasi olisi vielä kauan.

Koiranilmasta huolimatta piti tehdä pieni sunnuntairetki Pirkkalaan. Luvassa ei ollut mitään erityistä, vain tavalliset Cimber ja Finncomm, mutta mielenkiintoa toi uusi Sigma 50-150mm F2.8 II APO EX DC HSM.

Objektiivia ei vielä päässyt kuin pikaisesti kokeilemaan, mutta se tuntui kaikin puolin hyvältä hankinnalta. Objektiivi on yllättävän pieni, vain 67mm halkaisijaltaan, eikä pituus ei muutu zoomattaessa. Nämä ovat hyödyllisiä seikkoja kuvattaessa aidanraosta jalustalta. Vetisen talven hidas kääntyminen kevääksi näkyy mukavasti pitenevinä päivinä. Tällä kertaa jalustaa ei kaivattu.