Kiitotie.net

Vielä en saanut aikaiseksi vaihtaa Fedoraa Centosiin, mutta tämän sentään. Nyt vuorossa on siis Kiitotie.net, V3.

Ensimmäinen Kiitotie.net näki päivänvalon syksyllä 2005. Ensimmäinen versio oli stattinen html-sivu ilman mitään sen ihmeempiä elementtejä. Muutama lause, muutama linkki ja JAlbum-kuvagalleria.

Rautapäivityksen myötä vaihdoin Joomlaan keväällä 2006. Kuvagalleriana toimi ensin Snipe Gallery, joka sittemmin teki tilaa Copperminelle. Joomla oli varsin näppärä julkaisujärjestelmä, mutta aikansa kutakin.

Osin mielenkiinnosta, osin tekemisen puutteessa päätin sitten kokeilla Wordpressiä. Pikkusäätöä riittää vielä, mutta käyttöönotto sujui rivakasti ja kivuttomasti. Ulkoasua pitää vielä hieman muokata kiitotiemäisempään suuntaan mutta eiköhän tämä tästä.

Jo jonkin aikaa on kulunut ilman serveripuuhastelua. Masiina alkaa pikkuhiljaa jo sammaloitua. Pitäisiköhän laittaa alusta uusiksi taas vaihteeksi?

Kiurun Antilla oli omat ongelmansa samaisissa puuhissa. Varmuuskopiolevy narahti pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hetken näytti siltä, että kaikki data meni sen siliän tien. Aivan niin pahasti ei kuitenkaan käynyt, ja nyt Velikani.com hyrrää jälleen.

Aloin sitten itsekin miettimään, pitäisikö ihan mielenkiinnosta ja harrastuksen nimissä vaihtaa Fedora johonkin toiseen. CentOS olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Kyseinen jakelu on yhteensopiva Fedoran ja Redhatin kanssa, ja pakettienhallinta hoituu Yum:illa.

Serverin uusiminen olisi toki mielekkäintä hoitaa samalla kun serveriraudan päivittää. Vaikka mieli tekisi, ei siihen kuitenkaan juuri nyt liene mahdollisuutta. Nykyisestä pöytäkoneestani saisin kyllä asiallisen serverin. Tajusin nimittäin vasta hiljattain, että tällä ASUS:n emolla on tuki SATA RAID:lle. Levyn saisi siis helposti peilattua toiselle, eikä levyrikkoja tarvitsisi enää liiemmin pelätä. Sitten pitäisi vain saada se uusi pöytäkone…

Koneen levytila alkoi taannoin painumaan punaiselle. Laatikosta löytyi peräti kaksi vähän käytettyä 40Gb levyä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kyllä 40:lla lisägigalla tovi toimeen tullaan. Laitetaan sitten seuraavalla päivityskierroksella muutama isompi levy.

Jostakin kumman syystä kone ei huolinut Seagaten levyä palvelukseensa, vaan herjasi miten parhaiten taisi. Jumpperointi oli asiaankuuluvasti laitettu slaveksi mutta ei. Aikani tuskailtuani päätin mielenkiinnosta kokeilla Maxtorilla ja johan alkoi onnistumaan. Mainittakoon vielä, että bios tajusi kyllä molemmat levyt. Jaa-a.

Koska en ollut ennen lisännyt levyä Linuxiin, oli syytä hankkia opastus aiheeseen. FedoraNEWS.org:n artikkeli teki hommasta helpon.

Dellin kunniaksi on mainittava Optiplex-kotelon siisteys, hiljaisuus ja viimeistely. Prosessorituulettimesta ilma johdetaan muoviohjaimella suoraan kotelon taakse, eikä kuuma ilma siten jää pyörimään koteloon. Minkäänlaisesta piuhaviidakosta ei myöskään voida puhua, kaikki on niputettu niin siististi kuin toivoa saattaa. Fiksuna lisänä käyttämättömien virtajohtojen liittimet on suojattu kumitulpilla. Ihme kyllä, puolen vuoden yhtämittaisesta käynnissäolosta huolimatta kotelossa ei ollut pölyäkään kuin nimeksi.

Aluksi tarkoitukseni oli laittaa pystyyn oma palvelin vain kokeilumielessä. Nälkä kuitenkin tunnetusti kasvaa syödessä.

Kesältä 2004 oli kertynyt kuvia kohtuullisesti, ja uusia syntyi jatkuvalla syötöllä kesällä 2005. Kesä kääntyi syksyyn ja työ lentokentällä päättyi. Omalle palvelimelle oli syntynyt konkreettinen tilaus; oma kuvagalleria piti saada omalle palvelimelle.

Ei mennyt aikaakaan kun idea simppelistä kuvagalleriasta oli kehittynyt siihen, että myös oma domain pitää saada. Kun kuvat painottuivat pitkälti lentokentälle ja ilmailu muutenkin on lähellä sydäntä, ei domain-nimen keksimiseenkään mennyt kauaa. Ihme vain, että kiitotie.net oli vapaa.

Linux-palvelimesta ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta, mutta kiinnostusta sen sijaan oli. Olin kuullut Fedorasta paljon hyvää, ja siksi se oli ensimmäinen kokeilun kohde. Kokeilu on nyt venähtänyt pysyväksi ratkaisuksi, eikä tarvetta suurempiin muutoksiin ole ollut. Fedora-versio on rautapäivityksen ohessa vain vaihtunut neljästä viiteen. Lisäksi pienempiä päivityksiä ynnä muuta säätöä riittää aina. Ajan mittaan palvelimen rooli on muuttunut melkoisesti pelkästä staattisesta kuvagalleriasta. Palvelimella pyörii nykyään Coppermine-kuvagallerian lisäksi mm. streaming-softa, oma Wiki ynnä paljon muuta. ‘Sähköinen puuhanurkka’ lienee kuvaavin määritelmä kiitotien tämänhetkisestä roolista.

Kaiken uuden kehittelyyn ja testaamiseen saisi toki uppoamaan vaikka kaiken aikansa, mutta muitakin velvotteita löytyy. Onneksi.

Uudeksi palvelimeksi löytyi 1GHz PIII siistissä ja hiljaisessa Dell:n kotelossa.

Nurkkiin kertyneistä komponenteista kone sai lisää muistia ja upouuden kiintolevyn. Edellisestä palvelimesta hankitun kokemuksen takia päätin pysytellä Fedorassa. Uusi versio (Core 5) julkaistiin juuri sopivasti edellisellä viikolla. Vaihtoehtoina mielessä kävi lähinnä Ubuntu, mutta en yksinkertaisesti viitsinyt ottaa siitä sen enempää selkoa. Fedora kun joka tapauksessa oli aiemminkin palvellut ansiokkaasti.

Apachen httpd:n sain konffattua normaaliin toimintaan oitis. Vanha konffitiedosto oli tietysti pohjana, mutta uusi 2.2 erosi monin paikoin vanhemmasta 2.0:sta. Soveltamalla, erehtymällä, korjaamalla ja kokeilemalla siitäkin kyllä selvittiin. MySQL-tietokantojen varmuuskopiointi ja palautus onnistuivat kivuttomasti phpMyAdminilla, jota kannattaa muutenkin käyttää MySQL:n hallintaan. Tietokantojen lisäykset, poistot ja muokkaukset hoituvat vaivattomasti selainpohjaisesti. Totutteluun ei kulu montakaan minuuttia.

Hienosäätöä uudessa koneessa toki riitti hetkeksi, mutta uusi palvelin oli pystyssä reilut viisi tuntia asennuksen aloittamisesta. Kaiken kaikkiaan siirto koneesta toiseen onnistui huomattavasti kivuttomammin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Puuttuvien pakettien asennus hoitui Fedoran malliin Yum:illa, johon on muuten nykyään tarjolla myös graafinen käyttöliittymä Yum Extender. Yumex on kuitenkin vielä kehitysasteella, eikä ensituntumani mukaan erityisen nopea tai vakaa. Ajan mittaan siitä saattaa hyvinkin tulla näppärä työkalu niille, jotka käyttävät Fedoraa työpöytäkäytössä.

Ensimmäiset puoli vuotta palvelimana toimi vanha mutta uskollinen 450MHz PIII. Myös vanhassa palvelimessa käyttiksenä oli Fedora Core, versionumeroltaan 4.