Kiitotie.net

Säätökiintiö on nyt täysi hetkeksi.

Asentelin tosiaan viikko sitten CentOS:n serverikoneelle. Kaikki meni vallan hyvin. Jopa RAID-asennus onnistui täysin kivuttomasti, minkä arvelinkin vielä tuottavan huolta. No, tuossa vaiheessa en murehtinut. Tapauttelin itseäni selkään onnistuttuani asentamaan Firestarter-palomuurin sourcesta. Laitoin kaiken kuntoon. Httpd:n, MySQL:n, Samban, ja niin edelleen. Kaikki rullasi itse asiassa liiankin hyvin. Hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida, sillä eihän tällainen projekti koskaan kerralla oikein mene.

Ei mennyt nytkään. CentOS:n foorumia lueskeltuani tajusin, että olin asentanut “Fake-RAID1″:n Promisen ohjaimella. Ohjain kyllä asentui kiltisti, mutta on vielä alfa-asteella, ja erittäin epäluotettava. Useissa raportoiduissa tapauksissa toisen levyn pettäessä toisestakaan ei ole ollut iloa. Sehän ei tietenkään ole hyvä juttu RAID1:n kanssa.. Ilkeä tilanne siis, kaikki toimii hyvin, mutta luottaa ei voi. Pakko oli siis taas aloittaa alusta. Ratkaisu oli suositeltu “Software RAID”, johon seikkaperäiset ohjeet löytyvät täältä.

Jostain syystä SW RAID:n asennus ei tahtonut onnistua lainkaan. Linuxin asennus väitti, että levyjä oli vain yksi. Edellisen asennuksen partitiot siis kummittelivat levyillä. Buuttasin koneen Killdisk-levyllä ja tyhjensin molemmat levyt. Aikaa meni taas kolmisen tuntia, mutta ongelma sentään poistui.

Kun itse CentOS oli viimein asennettu, piti vielä laittaa kaikki muu kuntoon. Sitäkin puuhaa riitti pitkälle yöhön, ja jotain pientä vielä jäikin.. Jos siis ihmettelet miksi Kiitotie on näyttänyt viime aikoina joka käynnillä hieman erilaiselta, syynä on edellämainittu tarina.

Kiitotie on nyt ollut tämänhetkisellä alustallaan hieman toista vuotta. Tällä hetkellä kaikki toimii juuri kuten pitääkin, eikä suurempia päivityksiäkään ole näköpiirissä. Kaikki on siis vallan hyvällä mallilla. Vai onko?

Aina tilanne ei ole aivan yhtä aurinkoinen, ja tähän pisteeseen pääsy kestikin noin vuoden. Pikkuhiljaa kaikkea uutta on tullut lisää ja yhtä sun toista on pitänyt kokeilla. Olen alkanut miettimään tilannetta, jossa seuraavan kerran joudun asentamaan jotain uutta, palauttamaan vanhaa tai muuten vain laittamaan kaiken uusiksi. Olisiko kaikki sittenkin vaivattomampaa Windowsin kanssa? Pelkäänpä, että olisi. Osaavampi Linux-säätäjä luultavasti saisi hommat toimimaan illassa, mutta itselläni ei enää tahdo olla aikaa eikä hermoja säätää yöhön asti.

Muutaman kaverin kanssa käydyt keskustelut antoivat kuvan IT-ammattilaisista, joilla on yksinkertaisesti alkanut menemään hermo Linuxin tunkkaamiseen. Vaikka kaverit ovatkin puuhanneet Linuxin kanssa jo useita vuosia, töissä tutuksi käynyt Windows Server 2003 alkaa olemaan houkuttelevampi vaihtoehto myös kotiin.

Yllätyin melkoisesti, sillä olin tottunut pitämään kumpaakin vakaumuksellisena IT-vaihtoehtoihmisenä. Molemmat valittivat, että Linux-asennukset ovat jo niin kuralla, että pienimmänkin päivityksen tekemisen jälkeen serveriä pitää paikata ja korjata vähintäänkin seuraava ilta. Ongelmia ovat tuottaneet mm. WLAN-ajurit, joita ei Fedorassa saatu lainkaan toimimaan. Myöskään Ubuntun tai Centosin kanssa ei ole ollut ongelmatonta.

Odotan kauhulla hetkeä kun joudun seuraavan kerran painimaan oman kokoonpanoni kanssa.

Vielä en saanut aikaiseksi vaihtaa Fedoraa Centosiin, mutta tämän sentään. Nyt vuorossa on siis Kiitotie.net, V3.

Ensimmäinen Kiitotie.net näki päivänvalon syksyllä 2005. Ensimmäinen versio oli stattinen html-sivu ilman mitään sen ihmeempiä elementtejä. Muutama lause, muutama linkki ja JAlbum-kuvagalleria.

Rautapäivityksen myötä vaihdoin Joomlaan keväällä 2006. Kuvagalleriana toimi ensin Snipe Gallery, joka sittemmin teki tilaa Copperminelle. Joomla oli varsin näppärä julkaisujärjestelmä, mutta aikansa kutakin.

Osin mielenkiinnosta, osin tekemisen puutteessa päätin sitten kokeilla Wordpressiä. Pikkusäätöä riittää vielä, mutta käyttöönotto sujui rivakasti ja kivuttomasti. Ulkoasua pitää vielä hieman muokata kiitotiemäisempään suuntaan mutta eiköhän tämä tästä.

Jo jonkin aikaa on kulunut ilman serveripuuhastelua. Masiina alkaa pikkuhiljaa jo sammaloitua. Pitäisiköhän laittaa alusta uusiksi taas vaihteeksi?

Kiurun Antilla oli omat ongelmansa samaisissa puuhissa. Varmuuskopiolevy narahti pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hetken näytti siltä, että kaikki data meni sen siliän tien. Aivan niin pahasti ei kuitenkaan käynyt, ja nyt Velikani.com hyrrää jälleen.

Aloin sitten itsekin miettimään, pitäisikö ihan mielenkiinnosta ja harrastuksen nimissä vaihtaa Fedora johonkin toiseen. CentOS olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Kyseinen jakelu on yhteensopiva Fedoran ja Redhatin kanssa, ja pakettienhallinta hoituu Yum:illa.

Serverin uusiminen olisi toki mielekkäintä hoitaa samalla kun serveriraudan päivittää. Vaikka mieli tekisi, ei siihen kuitenkaan juuri nyt liene mahdollisuutta. Nykyisestä pöytäkoneestani saisin kyllä asiallisen serverin. Tajusin nimittäin vasta hiljattain, että tällä ASUS:n emolla on tuki SATA RAID:lle. Levyn saisi siis helposti peilattua toiselle, eikä levyrikkoja tarvitsisi enää liiemmin pelätä. Sitten pitäisi vain saada se uusi pöytäkone…