Kiitotie.net

Nikon julkistanee ensi tiistaina ainakin uuden järjestelmäkamerarungon, muutaman objektiivin ja uuden salaman.

Yksi (ehkä kahdesta) rungosta on tiettävästi D700, D300:n ja D3:n väliin sijoittuva järjestelmäkamera. Kaikki uudet objektiivit ovat perspektiiviä korjaavia PC-E -objektiiveja, eivätkä liiemmin kiinnosta allekirjoittanutta.

Monet spotterit ovat jo pidemmän aikaa toivoneet Nikonilta kohtuuhintaista F4-valovoimaista telezoomia, mutta joutuvat odottamaan edelleen. Kilpailija Canonilla on valikoimassaan 70-200mm F2.8 L IS ja 70-200mm F4 L IS. Molemmistä löytyy lisäksi edullisempi vakaajaton malli. Nikonilta löytyy ainoastaan vakaajalla varustettu 70-200mm F2.8. Kun kilpailijaan kerran ryhdyttiin vertaamaan, luulisi Nikonisteillakin olevan kysyntää 100-400mm vakaajaobjektiiville..

Myös Nikonin 80-400mm vakaajazoom on ollut jo aikansa päivitystä kaipaavien listalla. Alkuperäinen kun on ehtinyt jo kahdeksan vuoden kunnioitettavaan ikään. Jälkimmäisen kohdalla myös hinnan tarkastaminen saattaisi olla paikallaan. Sigman 80-400mm OS maksaa suunnilleen puolet Nikkorista, mutta on pärjännyt vertailuissa aivan yhtä hyvin.

Tarkemmin kun ajattelee, Nikonin ja Canonin objektiivivalikoimissa on hämmästyttävän paljon eroa. Onneksi Sigma ja muut täydentävät osaltaan molempien valikoimaa.

Canon 1200/5.6 L USM -objektiivia on rakennettu erikoistilauksesta vuodesta 1993 lähtien. Tarkkaa lukumäärää ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta tiettävästi niitä on valmistettu “enemmän kuin kaksitoista, mutta vähemmän kuin kaksikymmentä”.

Objektiivin onnekkaita omistajia ovat ainakin National Geography Magazine ja Sports Illustrated.

Koko juttu täällä: B&H Photo Video Pro Audio - The Mother of all Telephotos

Yksi kappale oli ainakin vielä hetki sitten myynnissä. Ostaja löytynee pian, ellei ole jo löytynytkin. Hinnasta viis..

Pääsin vihdoinkin päättämään jo lähes vuoden piinanneen järjestelmädigikaipuun. Päädyin hankkimaan Nikon D50:n ja Sigman teleobjektiivin.

Ensimmäisen digikamerani, Nikon Coolpix 3200:n hankin kesällä 2004. Kamera oli 3,2 megapikselin pikkupokkari, jossa oli 3 x optinen zoom.

Tammikuussa 2006 ostin Panasonic Lumix DMC-FZ5:n. Lumix oli jo selkeä parannus pikkupokkariin, 12 x optinen zoom ja 5 megapikseliä.

Lumix alkoi kuitenkin tuntumaan riittämättömältä. Kun perusteet alkoivat olemaan jokseenkin näpeissä ja polte kunnon konebongaamiseen vain kasvoi, piti päästä siirtymään järkkäriin. Valinnan tein käytännössä muutaman vaihtoehdon välillä. Tarjokkaita olivat Nikon D50, Nikon D70s, Canon EOS 350D ja Canon EOS 400D.

Canonit olivat yksinkertaisesti liian pieniä makuuni. Nikoneista myös D70s oli sopiva käteen, mutta jo peruskittinä hintakipurajan yläpäässä. Joka tapauksessa oli selvää, että joudun sijoittamaan myös pitempään putkeen.

Valinta osui siis D50:een. Osin siksi, että hinta oli sopiva, osin siksi, että kamera on kuitenkin pitkälti samanlainen kuin D70. Nikkorin 18-55mm kittiobjektiivi ei varmasti ole parhaasta päästä, mutta eiköhän silläkin alkuun pärjää. Edullisimman hintaluokan 70-300mm teleobjektiiveista yhdeksi kehutuimmista totesin Sigma 70-300mm F4-5.6 APO DG:n, jonka hintakin oli siedettävän alhainen.