Kiitotie.net

iMac on nyt ollut pitkäaikaisen Windows-miehen käytössä toista kuukautta. Kuinka sujuu?

Peruskuviot ovat jo melko hyvin näpeissä. Useimmille tutuille Windows-ohjelmille on löytynyt kelvollinen vastine ja käyttö alkaa sujua. Erityisesti 24″ näyttö on vakuuttanut erinomaisella kuvanlaadullaan.

Windows-puolella totuin vuosien mittaan käyttämään ACDSee:ta kuvien selailuun ja lajitteluun. Kyseisestä softasta ei valitettavasti enää ole tarjolla Mac-versiota. Macissa olen käyttänyt Xee:tä ja Shoeboxia. Kumpikin on tavallaan hyvä, mutta ei ACDSee:n veroinen.

Kaikki vähäinen xls- ja doc-tiedostojen kanssa puljaaminen sujuu hyvin NeoOfficella.

Suurin ärtymyksen aihe on ollut Mac ja hiiri. MightyMouse ei miellyttänyt lainkaan, ja hankin Logitech MX Revolutionin. Hiiren kiihdytys Macissa ei toimi alkuunkaan, ja siksi hiiren liike tuntuu uskomattoman tahmealta. Tähän oli ratkaisu, SteerMouse, mutta se maksoi 20 taalaa. Summa ei sinänsä ole juuri mitään, mutta ärsyttää maksaa siitä, että hiiren saa liikkumaan haluamallaan tavalla. Kyllä sen pitäisi liikkua kunnolla ilman maksullisia apuohjelmiakin!

Sain uhrattua muutaman viikon pähkäilyille missä vika, kun Windows 2003 SBS -palvelimen levyjakoihin ei päässyt kiinni mäkistä. Ongelma olikin SBS:n turhan tiukassa tietoturvapolitiikassa. Ratkaisu löytyi täältä.

Muutama pieni homma on vielä työn alla. Lähiverkkomme tulostin, Samsung ML-1610 -laser, on kiinni palvelimessa ja jaettuna. Rouvan Windows XP -koneelta tulostus onnistuu kuten kuuluukin, mutta mäkkiin en ole saanut tulostinta edes asennettua. Tulostimesta ei ole edes ajureita mäkille. Jokusia ohjeita olen kuitenkin löytänyt, Ghostscriptistä ja sellaisista, mutta homma on vielä vaiheessa.

Säilytän RAW-raakakuvieni varmuuskopioita Buffalon 160-gigaisella ulkoisella USB-levyllä. Kun levyn laittaa kiinni mäkkiin ja virrat päälle, ei tapahdu mitään. Mäkki ei yksinkertaisesti huomaa levyä lainkaan. Käsittääkseni vika on OS X 10.4:n -USB-ajureissa. Asennuslevyiltä pitäisi asentaa Developer-toolit ja ajaa jokin USB-haistelija. Enpä ole vielä saanut aikaiseksi. Eiköhän sekin silti vielä..

Vaikka omasinkin turhan ruusuisen ennakokäsityksen mäkin käytön helppoudesta ja ihanuudesta, olen silti vaihtooni tyytyväinen. Myös Windows-koneeni ovat aina vaatineet vastaavanlaista säätämistä, ennen kuin ovat olleet haluamassani iskussa. Mäkkejä vain mainostetaan NIIIN helppoina, ettei niiden kanssa joutuisi koskaan ihmettelemään mitään.

Kyllä joutuu.

Flightforumin keskustelussa väännettiin taannoin Estonian Air Regionalin uudesta Saab 340 -värityksestä. Aluksi näytti heikolta, mutta enpä lopulta jäänytkään yksin mielipiteineni.

Koska määritelmä ei liene kaikille täysin selvä, laitan muutaman esimerkkikuvan “perusvenäläisistä” maalauksista. Melko pitkälti linja on “likaisenvalkoinen pohja ja haaleansinisiä kuvioita”. Kaipa näihinkin joku syttyy, mutta omaan mieleeni tulvivat mielikuvat Neuvostoliitosta ja harmaudesta, karvalakeista ja leipäjonoista.

Dalavia - Far East Airways - Tupolev Tu-214
Kras Air - Ilyushin Il-86
ATRAN - Antonov An-12BP
RusAir - Yakovlev Yak-40
Domodedovo Airlines - Ilyushin Il-96-300
Kolavia - Tupolev Tu-134A-3
Orenair - Tupolev Tu-154M
UTair - Tupolev Tu-154B-2

Ja lopuksi kunnon mielikuvakuva: Mil Mi-10k ja sitä ankeutta.

Ilmeisesti näille on jokin standardi. Huh.

Pikainen kuukuva kotiovelta. Täydellisiä säätöjä en jaksanut alkaa hakemaan, ja kuukin tuntui olevan jo pienenemään päin. Eiköhän näitä tilaisuuksia syksyn mittaan tule lisää..

ISO100, 400mm, 1/4s.

Sunnuntaille toivoisin kaunista keliä. Syksyn ehkä ainoa ruskareissu Vantaalle olisi tarkoitus tehdä silloin. Sateeseen ei kuitenkaan kannata lähetä.

Russian Knights tulikin jo esiteltyä yhdessä aiemmassa jutussa. Tällä kertaa hyvä videopätkä löytyi siitä toisesta Venäläisestä ryhmästä.

234. Kaartin hävittäjärykmentti oli ensimmäisten rykmenttien joukossa, jotka saivat käyttöönsä uuden MiG-29:n vuonna 1983. Strizhi, “Nopeat”, perustettiin eversti A.N. Kutuzovin toimesta, joka sai tehtäväkseen hioa lentäjien taitoja uuden lentokoneen ohjaimissa.

Lisää Wikipediassa.

Koska sattuneista syistä huominen lienee kohtuullisen kiireinen päivä, laitan viikon kuvakokoelman etuajassa.

Yllättävän monet muusikot ja urheilijat ovat kuolleet lento-onnettomuudessa. Tuorein tapaus oli Colin McRaen valitettava kuolema 15.9.2007.

Millä lentokoneilla kuuluisuudet ovat kohdanneet kohtalonsa? Oheinen lista antaa esimerkkikuvan onnettomuuskoneista. Ei kyseisistä yksilöistä, mutta tyypeistä.

Ritchie Valens, Buddy Holly & Big Bopper - Beech Bonanza B35 (1959)
Otis Redding - Beech H18 (1967)
Rocky Marciano - Cessna 172H (1969)
Ronnie Van Zant - Convair CV-300 (1977)
Randy Rhoads - Beech Bonanza F35 (1982)
Ricky Nelson - Douglas DC-3 (1985)
Stevie Ray Vaughan - Bell BHT-206-B (1990)
Payne Stewart - Learjet 35 (1999)
Colin McRae - Eurocopter AS-350B-2 Ecureuil (tällä nimenomaisella yksilöllä) (2007)