Kiitotie.net

KLM:n Boeing 777-200 osui eilen poikkeuksellisen kovaan turbulenssiin matkalla Amsterdamista Osakaan.

Osakan lentokenttäviranomaisten mukaan kenenkään vammat eivät olleet vakavia, mutta loukkaantuneiden joukossa oli myös koneen henkilökuntaa. Muun muassa niskasärystä kärsineitä matkustajia käytettiin lääkärissä perillä Osakassa.

Asiasta uutisoivat mm. Yle ja MTV3 Internet.

Tulipa siitä mieleen loistoelokuva Punaisen Lokakuun metsästys ja Jack Ryan. “Aurinko lämmittää maankuorta ja lämmin ilma nousee ylöspäin. Syntyy turbulenssia. En pidä siitä”.

Nimettäköön tämä nyt vaikkapa päivän linkiksi.

Dark Roasted Blend esittelee Ekranoplanit. Liekö sanalle sitten olemassakaan suomennosta. Kyseessä ovat kuitenkin eräänlaiset ilmatyynyalusten ja lentokoneiden risteytykset, jotka olivat kovaa valuuttaa mm. Kaspianmerellä kylmän sodan aikaan.

Hurjia kapineita.

Tämä juttu kuvineen käsittelee vain kahta konetta. Kyseessä ovat Airbus A300B4-608ST Super Transporter ja Boeing 747-409(LCF) “Dreamlifter”. Molemmat ovat valmistajatehtaidensa omia logistiikkaihmeitä, eikä niitä muiden yhtiöiden väreissä nähdäkään. Koneet on suunniteltu lentokoneiden runkoelementtien ja kokonaisten siipien kuljettamista varten. Airbus tekee lisäksi keikkaa myös muun ylisuuren rahdin kuljettamisessa.

Airbus aloitti A300-600ST:n kehitystyön 1991 ja ensilentonsa “Beluga” teki 1994. Ensimmäiset 4 kpl toimitettiin 1998. Toimitusten myötä Airbus luopui Super Guppy -kalustostaan. Boeing julkisti suunnitelmansa LCF:stä 2003 ja ensimmäisen kerran LCF nousi siivilleen syksyllä 2006. Kaikkiaan tehtaan suunnitelmissa on muuttaa kolme tavallista 747:aa LCF:ksi.

Airbus suunnitteli Belugan A300B4-600:n pohjalta, mutta itse koneet on rakennettu nollapisteestä. Boeing päätti tehdä yksinkertaisemmin, ja ainoastaan modifioida käytettyjä 747-400:ia. Näin säästyi sekä aikaa että rahaa. Uuden konetyypin testiohjelmat ja tyyppihyväksynnän saaminen olisivat kestäneet kauan.

Lopputuloksista voidaankin sitten jälleen olla montaa mieltä. Omasta mielestäni Airbusin versio mahtirahtarista on mitä tyylikkäin, sulavalinjainen ja tehokkaan näköinen. Boeingin LCF sen sijaan näyttää epämuodostuneelta valaalta. LCF:n suunnittelun on hoitanut Boeing Design Center Moscow. Ehkäpä se juuri siksi näyttääkin niin venäläiseltä.

Sitten kuviin. Ensin Airbus:
http://www.airliners.net/open.file/1157670/L/
http://www.airliners.net/open.file/1052084/L/
http://www.airliners.net/open.file/1067463/L/

Ja Boeing:
http://www.airliners.net/open.file/1175674/L/
http://www.airliners.net/open.file/1206261/L/

Eikä tässä vielä kaikki. Airbusilla on valmis suunnitelma A340ST Mega Transporteria varten. Saapa nähdä lentääkö sellainen vielä joskus. A300-600ST rakennettiin alun perin kuljettamaan mm. A340:n osia. A340ST:n olisi määrä kuljettaa mm. A380:n osia. Siinä sitä rahtitilaa vasta kaivattaisiinkin.

Lentoturvallisuus entisen Neuvostoliiton alueella on viime vuosien parannuksista huolimatta edelleen maailman heikoin. Monet suuremmat yhtiöt varmasti ovatkin petranneet, mutta voisin kaikesta huolimatta kuvitella, että pienempien ja eksoottisempien yhtiöiden toiminta saattaa yhä olla melkoista villin idän puuhaa.

Aivan kaikki seuraavat lentoyhtiöt eivät ainakaan nimellään herätä samanlaista luottamusta kuin esimerkiksi se iso kotimainen.

Vanhempaa itärautaa eksoottisempien lentoyhtiöiden väreissä:
Air Koryo: Ilyushin Il-62M
Airosa: Tupolev Tu-134B-3
AVL - Arkhangelsk Airlines: Tupolev Tu-134A-3
Caspian Airlines:Tupolev Tu-154M
Daghestan Airlines: Tupolev Tu-154M
Karat: Tupolev Tu-154B-2
Kuban Airlines: Tupolev Tu-154M
Tajikistan Airlines: Yakovlev Yak-40
Volga Aviaexpress: Yakovlev Yak-42D
Yamal Airlines: Tupolev Tu-134A-3

Uudempaa kalustoa samalta suunnalta:
Aeroflot: Ilyushin Il-96-300
Antonov Design Bureau: Antonov An-70
Dalavia - Far East Airways: Tupolev Tu-214
Kras Air: Ilyushin Il-96-300
Tupolev Design Bureau: Tupolev Tu-334-100

Ja lopuksi joskus paremmassakin kunnossa ollut jättiläinen:
Venäjän ilmavoimat: Antonov An-22A

Satakunnan lennostossa vietettiin tänään 16.5. avoimien ovien päivää. Tarjonnaltaan päivä oli lähes samanlainen kuin viime vuonna. Muutama pieni positiivinen lisäys mukaan kuitenkin mahtui.

Esillä olivat Hornet, Vinka, Hughes 500 ja Hawk. Näiden lisäksi tarjolla oli harvinaisempi näky, neljä Piper Chieftainia rivissä. Myös muuan Redigo poikkesi paikalla.

Viime vuonna Hornet-soolo oli pettymys. Kesy ja lyhyt soolo tehtiin kaukana kiitotien päällä, eikä esitys siksi tuntunut kummoiselta. Tällä kertaa soolo oli hieman parempi, mutta jälleen erittäin lyhyt. Mukavan lisän tarjosi hieman pidempi ja mukiinmenevä Hawk-soolo. Molemmissa sooloissa lennettiin myös läheltä ja lujaa.

Päivä vaikutti olevan suosittu kouluretkikohde. Suunnilleen kymmenvuotiasta tenavaa riitti satapäin. Mahtuipa mukaan myös jokunen tällainen varttuneempi pikkupoika.

Päivä oli myös uuden objektiivin sisäänajopäivä. Sigma 18-50mm F2.8 EX DC Macro tuntuu hyvältä hankinnalta. Hinta-laatusuhde vaikuttaisi olevan varsin hyvin kohdallaan.