Kiitotie.net

Pääsin vihdoinkin päättämään jo lähes vuoden piinanneen järjestelmädigikaipuun. Päädyin hankkimaan Nikon D50:n ja Sigman teleobjektiivin.

Ensimmäisen digikamerani, Nikon Coolpix 3200:n hankin kesällä 2004. Kamera oli 3,2 megapikselin pikkupokkari, jossa oli 3 x optinen zoom.

Tammikuussa 2006 ostin Panasonic Lumix DMC-FZ5:n. Lumix oli jo selkeä parannus pikkupokkariin, 12 x optinen zoom ja 5 megapikseliä.

Lumix alkoi kuitenkin tuntumaan riittämättömältä. Kun perusteet alkoivat olemaan jokseenkin näpeissä ja polte kunnon konebongaamiseen vain kasvoi, piti päästä siirtymään järkkäriin. Valinnan tein käytännössä muutaman vaihtoehdon välillä. Tarjokkaita olivat Nikon D50, Nikon D70s, Canon EOS 350D ja Canon EOS 400D.

Canonit olivat yksinkertaisesti liian pieniä makuuni. Nikoneista myös D70s oli sopiva käteen, mutta jo peruskittinä hintakipurajan yläpäässä. Joka tapauksessa oli selvää, että joudun sijoittamaan myös pitempään putkeen.

Valinta osui siis D50:een. Osin siksi, että hinta oli sopiva, osin siksi, että kamera on kuitenkin pitkälti samanlainen kuin D70. Nikkorin 18-55mm kittiobjektiivi ei varmasti ole parhaasta päästä, mutta eiköhän silläkin alkuun pärjää. Edullisimman hintaluokan 70-300mm teleobjektiiveista yhdeksi kehutuimmista totesin Sigma 70-300mm F4-5.6 APO DG:n, jonka hintakin oli siedettävän alhainen.